*

Otto-VilleEdvardSormunen

Miesten kunnioituskulttuuri ja sen mittarit

Nyky-yhteiskunnassa ovat vallallaan enemmänkin feminiini(set) arvot, missä painotetaan lopputulosten tasa-arvoa, yksilön subjektiivisia kokemuksia omista "oikeuksistaan" ja syrjinnänvastaisuutta, missä ydinideana on että ei saa loukata muita.

Tämä tosin ei ole sitä, mihin miehet ovat lähtökohtaisesti taipuvaisia. Saatuani inspiraatiota Timo Hänniseltä
ja pohdittuani asiaa keittiöpsykologisilla mutututkimusmenetelmillä tulin siihen lopputulokseen, että miesten luonnollinen käyttätymismalli voidaan selittää pitkälti (mutta ei täysin) seuraavilla kahdella asialla.

 

1. Kunnioitus

2. Kilpailu

 

Miehet muodostavat erilaisia ryhmiä, missä tietyllä tasolla selvitetään hierarkia jonkinlaisella kilpailulla. Tämä kilpailu voi olla vaikka urheilu, peli, verbaaliset nokkeluudet, jäynääminen, argumentointi, tms. Skaala on laaja kaikesta oluenjuonnista penkistä nostamiseen ja filosofiseen pohdintaan tai argumentointiin; Kisailun mittarina ja kontekstina voi tomia lähestulkoon mikä  tahansa tekeminen, mikä yleisesti ottaen kiinnostaa miehiä. 

Tämän kilpailun jälkeen on selvillä tietty hierarkia, joka perustuu kunnioitukseen: Kisan voittaja saa kunnioitusta omista suorituksistaan ja kaikki kisaan osallistuneet toisaalta kunniottavat kaikkia kisailijoita, jotka kunniakkaasti ottivat osaa kisaan. Ollaan harrastettu "male bondingia" ja ansaittu kunnioitus muiden miesten silmissä.

 

Kunnioitus ja kilpailu tarjoavat siis meille "mieslasien" kaksi linssiä, joiden läpi voimme tarkastella yhteiskuntaa ja ymmärtää sitä miesnäkökulmasta. Tämä näkökulma puuttuu pitkälti julkisesta keskustelusta. 
Näiden sijalla on termejä kuten "suvaitsevaisuus", "syrjintä" ja muut asiat, jotka tavallaan kuuluvat kunnioitukseen ja tavallan eivät .

 

Tämä kunniotuskultturinäkökulma selittää mm. miksi maahanmuuttokriittisyys on sukupuolijakautunutta: Missä naiset enemmässä määrin ovat taipuvaisia näkemään tietyt vähemmistöryhmät erityishuomiota kaipaavina  päähänpotkittuina "rassukoina" joille pitää olla extra hellä, haluavat miehet toimia eri lailla:

Käydä läpi tuon kilpailu -> kunnioitus -rituaalin jollain tavalla. Tietenkin jos henkilö on vaikka rullatuolissa, ei 110 m aitoja voi juosta mutta niitä kisailuja löytyy kyllä mihin molemmat voivat osallistua. Kun vähemmistöihminen käy läpi saman kilpailun kunnioittaen pelin sääntöjä, pääsee hän osaksi sitä keskeistä kunnioitusta nauttivaa ryhmää kuin muut ja lakkaa olemasta ensisijaisesti ulkopuolinen "eritysryhmäläinen". Hänen ei tarvi olla paras, kunhan hän osoittaa että haluaa parhaansa mukaan pelata samaa peliä kuin muut, muita kunnioittaen.

 

Jos toimitaan holhoavasti ja nostetaan vähemmistöryhmään kuuluva jalustalle kritiikin ja yhteisten sääntöjen yläpuolelle, tehdään tälle ryhmälle tästä näkökulmasta hallaa: Heihin isketään epäsuora ja tahaton leima, että he ovat lähtökohtaisesti olemukseltaan huonompia, koska heitä varten on tiputettava rimaa. Jos he eivät olisi huonompia, miksi muuten he eivät voisi osallistua peliin samoilla säännöillä?  Täten heidät maalataan lähtökohtaisesti ulos siitä kunnioituksesta, mitä he voisivat aidosti ansaita kisailemalla. Tilanteen tekee pahaksi se, jos erityiryhmäläinen lähtee jalustallenostamiseleikkiin mukaan ja rupeaa julkisesti uhriutumaan ja syyttämään muita asioista, mitkä ovat ensisijaisesti hänen omalla vastuullaan.


Minkälaista kunnioitusta tämä henkilö voi olettaa saavansa, jos

a) ei halua lähteä mukaan kisailuun

b) eikä pelata samoilla säännöilllä ja vielä

c) syyttää kisaan mukaan lähteneitä omista epäonnistumisistaan?

Jos tämänlaisen kunnioituksen puutetta puolustamaan asettuu vielä (nais)henkilö on soppa valmis: asetelma on tietyllä tavalla sama kuin jos vanhemmat rupeavat puolustamaan "syytöntä" kuopusta joka oikeasti on tehnyt jotain itse mutta syyttää sisaruksiaan.
 



 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat