*

Otto-VilleEdvardSormunen

Valta ja sumuverhot feministisessä luokkayhteiskunnassa

Feministit puhuvat paljon siitä miten patriarkaatti ja/tai yhteiskunta rakenteellisesti tai muuten "syrjii" naisia, seksuaalivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia. Heille kerätään uhripääomaa julkisessa keskustelussa erilaisilla human interest- jutuilla ja korostamalla, miten nämä ryhmät eri mittareilla mitattuna pärjäävät ryhmänä huonommin kuin valkoiset kokolihaheteromiehet.

Lisäksi he kritisoivat ideologioita, jotka toimivat vastavoimana heidän maailmankuvalleen, mukaan lukien nationalismia ja liberalismia. Anu Koivusen mukaan  

"Feministisellä kritiikillä voidaan purkaa näitä kahta ideologiaa esittämällä vaivaannuttavia kysymyksiä vallasta: ketkä päättävät ja keihin päätökset vaikuttavat?"

 
Paasikivi sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Itse lisäisin tähän terveen itsekritiikin***. Täten ehdoitan, että feministit esittäisivät näitä vaivaannuttavia kysymyksiä itselleen:

 

Ketkä päättävät ja käyttävät valtaa jos koivuslaiset feministit saisivat tahtonsa läpi? Keihin tämä muutos vaikuttaisi? 

 

Feministisessä ajattelussa käytännössä sovelletaan 2010-luvulle tuotua marxilaisuutta: oppia, että yhteiskunta voidaan luokitella "sorrettujen" ja "sortajien" luokkiin, jossa "sorretut" luokat ansaitsevat osan "sortajien" "pääomasta".

Tässä luokkayhteiskunnassa valta on käytännössä sillä, joka määrittelee ne mittarit millä "sortoa" mitataan:

Nythän mitataan absoluuttisia tuloeroja** ja pomojen sukupuolijakaumaa mitkä "todistavat" miten naiset ovat "sorrettuja" koska mahdollisuuksien tasa-arvo ei johtanutkaan lopputulosten tasa-arvoon vaikka näin "pitäisi" olla koska sukupuolihan "tietenkin" on sosiaalinen konstruktio yms. jne.

Jos "tasa-arvoa" mitattaisiin ensisijaiesesti syrjäytyneiden, vankilassa olevien, huonosti koulutettujen, ennenaikaisesti kuolevien, valtiolle ilmaista työtä tekevien ja hävittyjen huoltajuuskiistojen suhteella, miehethän olisivat "todistetusti" ne "rakenteellisen syrjinnän" uhrit.

Mitään objektiivista totuutta siitä, kuka on eniten "syrjitty" ei voida saavuttaa näillä mittareilla koska

 

a)  Mitä mittareita käytetään on subjektiivinen valinta

ja

b) vaikka jotkut mittareista olisivat objektiivisia, eivät niiden väliset painoarvot voi olla sitä.

 

Ei ole yksiselitteistä mittaria sille, kuinka kuinka montaa linnakundia (miesten yliedustus) yksi naisjohtaja (naisten aliedustus) vastaa ja täten ei voida objektiivisesti mitata sukupuolten välistä kokonais"tasa-arvoa" yhteiskunnassa.

Lisäksi tällä hetkellä tätä syrjintäkriteerimääritelmää tehdään ensisijaisesti feministien eli pääsääntöisesti naisten toimesta: Miehiä vaan ei kiinnosta "uhriutua" samalla tavalla, me keskitymme enemmän kunniotukseen ja kilpailuun, mistä kirjoitin aiemmin täällä.  Tämän lisäksi uhrin viitan päälleen vetäminen tarkoittaa miehelle omien heikkouksiensa (yli)korostamista.

 En henkilökohtaisesti tiedä yhtään nykyistä tai historiallista kulttuuria missä tämänlainen käytös mieheltä yleisesti ottaen nähtäisiin hyvänä asiana miesten silmissä.Täten kyseessä lienee synnynnäinen, ellei jopa genettinen ominaisuus ;)  Veikkaan kuitenkin että löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.

 Valtaa siis hankitaan keinoin, joita miehet enemmän tai vähemmän karsastavat. Feministisessä yhteiskunnassa kun pitää julkisesti uhriutua, jotta saa uhripääomaa, jota sitten voi vaihtaa luokkaprivilegioihin kuten oman ryhmän kiintiöihin mielekkäissä valtarakenteiden päätöselimissä.

 

Täten feministisessä luokkayhteiskunnassa on sisäänrakennettu sukupuolistettu rakenteellinen syrjintämekanismi.

 

Täten näillä reunaehdoilla jos koivuset saavat tahtonsa läpi ei meillä tule olemaan tasa-arvoinen yhteiskunta vaan matriarkiaalinen, joka syrjii (hetero)miehiä ja muita "luokkia", jotka omilla ansioillaan suoriutuvat paremmin kuin "syrjityt" luokat:

Heiltä otetaan heidän itse omilla ansioillaan ansaitsemaan rahaa ja valtaa ja jaetaan pois kuin entisaikojen luokkaprivileegiot kuninkaan toimesta eri luokille.

 
Tätä kutsutaan "positiivisesksi" syrjinnäksi, mutta unohdetaan, että syrjintä jo määritelmällisesti tapahtuu aina jonkun muun kustannuksella. Lisäksi jos tätä sovelletaan "rodullistettuihin" ihmisiin, leikitään jo klassisen rasismin käsitteen kanssa.

 

Viime vuosisatojen historia on näyttänyt että luokkayhteiskunnassa ihmiset kapinoivat ennen pitkää sitä vastaan koska kokevat sen epäoikeudenmukaiseksi ja vapautta riistäväksi. Miksi itse itsensä edistyksellisiksi mieltävät ihmiset yrittävät tuoda tätä kauan sitten kuopattua ajattelua takaisin Suomeen? Viimeksihän luokkayhteiskuntajattelu päättyi sisällissotaan.

  Lopetan tämän blogini kahdella kliseellä: Olen kuullut, että patriarkia ja perinteiset sukupuoliroolit eivät syrji ainoastaan naisia, maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä vaan myös kokolihaheteromihiä koska em. asiat rajoittavat omaa elintilaamme. Totean, että feminismi ja lopputulosten tasa-arvoajattelu syrjii naisia, maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä ja heteromiehiä koska se luo heidän välilleen keinotekoisen vastakkainasettelun, kateuden ja riitelyn.  Poiketen kliseisen 30-luvun meiningistä, sortajan ja sorretun roolit tosin ovat vaihtuneet: Kova ja suora maskulinen valkoisen heteromiehen harjoittama sorto vaihtuu pehmeään, vaivihkaiseen ja epäsuoraan feminiiniseen vallankäyttöön.

Tässä vaiheessa joku voisi protestoida ja sanoa, että tätä kompensaatiologiikkaa sovelletaan vain siihen asti kunnes lopputulosten tasa-arvo on toteutunut. Tämä on kuitenkin käytännössä osoittautunut vääräksi: Naiset ovat yliedustettuja mm. korkeakoulutettujen kuten lääkärien keskuudessa mutta tämä ei liiemmin ole herättänyt vaatimuksia "tasa-arvosta"*. Ihmisluonto kun tuppaa oleman hieman itsekäs ja egoistinen. 

 

*Ainoat alat joille olen kuullut julkisessa keskustelussa vaatimuksia mieskiintiöistä ovat (matalapalkkaiset) hoito- ja opetusalat, aiheuttaen epäilyksiä siitä että nämä vaatimuksetkin ovat ainakin osittain egoistisia - eli näille aloille haluttaisiin miehiä koska siitä olisi henkilökohtaista hyötyä alalla oleville naisille.

**Pauli Sumanen kumoaa myytin naisen eurosta, mikä ei pidä paikkansa jos verrataan tuntiansioita.

*** Itsekritiikin hengessä blogini osittain sortuu liioitteleluun mm. koska kaikki feministit eivät määrittele feminismiä tällä tavalla.  Lisäksi pakinani ei ole kovin akateeminen viitteineen kaikkineen vaan enemmän omaan kokemukseen ja vaikutelmiin perustuva kokoelma mietteitä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat